• Home
  • Mikään muu ei ole niin varmaa kuin muutos
Varmaan on vain muutos

Mikään muu ei ole niin varmaa kuin muutos

Olen syvästi huolissani kuntaorganisaatioiden muutosvalmiudesta. Me Kuopiossa olemme lukeneet ylikuormittuneista työntekijöistä, varsinkin koulutuksen ja terveydenhuollon puolella. Ja juuri nämä sektorit ovat suuren muutoksen äärellä.

Muutoksessa tärkeä elementti on ns. resilienssi, jonka avulla yksilö tai yhteisö voi pitää mielen ja ilmapiirin avoinna muutoksen edessä. Tärkeää on ymmärtää miksi muutos tapahtuu sekä se, että mitä muutetaan. Kumpikaan ei liene ihan kristallinkirkas tässä hetkessä.

Hyvinvointialueuudistusta (ent. sote, ent. maakunnat) on tehty jo vuosia ja valmiutta on pidetty on/off-päällä kauan. Nyt kun muutos on edessä, pelkään pahoin että olemme soutaen ja huovaten uuvuttaneet organisaatiot, joissa ei enää ole tietoa siitä, mitä oikein tapahtuu.

Liekö kukaan tietää?

Muutos on johtajuuden suurin koetinkivi

Tai niin voisi ainakin ajatella. Nykymaailmassa kaiken johtamisen tulisi olla enemmän tai vähemmän muutosjohtamista. Sitä, että rakennetaan yhteisöä kohtaamaan muutokset ja pysymään joustavana sekä kekseliäänä. Mahdollistetaan enemmän kuin rajoitetaan, luodaan hedelmällinen maaperä uudistuksille, joilla olisi aikaa kummuta alhaalta ylös. Luodaan luottamuksen ilmapiiri, jossa osallistetaan niin arkeen kuin muutokseenkin.

Tämä on haastavaa julkisella puolella, jossa muutosta ajavat suoraan lainsäädännön muutokset, joihin on joko ei yhtään tai todella vähän mahdollisuutta vaikuttaa sekä budjettia ohjaa valtiovalta ja poliittinen tahtotila – miksi muutos tehdään on aina kiistanalainen, se miten muutos tehdään, on vielä hähmyisempi. Nyt on se hetki, kun julkisten organisaatioiden tulisi rakennemuutoksen edessä tutkailla tasettaan kekseliäästi sekä ennakkoluulottomasti.

Olisikin mielenkiintoista kuulla kokeneiden julkisen alan johtajien ennakkoluulottomia pohdintoja siitä, miten julkisen sektorin tasetta voisi muotoilla niin, että tulovirrat ja menovirrat kohtaisivat hieman tasavertaisempina. Nyt muutoksen edessä tämä on melkein pakollistakin. Mikä kustannuspaikka on milläkin painoarvolla. Tätä tasejumppaa ainakin minä käyn mielessäni.

Niukat resurssit muutoksen esteenä

Muutosvalmius vaatii yhteisöltä jo mainittua joustavuutta. Sen lisäksi empatiaa ja näkymää huomiselle. Kaiken tämän sokeuttaa stressi, kiire, epäluottamus sekä uupumus. Siksi olen mietteissäni siitä, miten käsittelemme henkilöstöresursseja ja muutosvalmiutta talousarvion laadinnassa tänä vuonna.

Muutokset esimerkiksi oppivelvollisuuden parissa luovat huimia muutospaineita koronan kuormittamalle opetushenkilöstölle sekä tukipalveluihin. Monia avoimia kysymyksiä on avoinna. Samalla digitalisaation tarve haastaa hankintojen puolella ja vaatii budjetointia – kaikkialla kaupungissa. Lasten ja nuorten mielenterveyden palvelut ovat pahasti ruuhkautuneet, päihdeongelmat pahentuneet ja työikäisten uupuvat. Sairastavuusluvut ovat maan huippuja.

Miten siis tasapainoitella tässä tilanteessa, jossa muutosvalmiutta pitäisi nostaa? Houkutus olisi lisätä henkilöstöresursseja perustyöhön ja unohtaa hetkeksi kehittäminen, jotta muutosvalmiutta voidaan nostaa ja kivijalka saataisiin kuntoon. Kivijalan ylläpitäminen lainalla ei ole pitkäkatseista tai vastuullista toimintaa. Mutta mitä käy, jos kehitys jätetään tässä vaiheessa tekemättä ja jäädään odottamaan seuraavaa uudistusta? Kuopio on kasvava kaupunki, jonka kehittäminen on investointi itsessään. Tarvitsemme lisää verotuloja, sillä laina/henkilö lisääntyy edelleen melkein 1000 EUR vuositahtia.

Panostetaan ihmisiin ja kommunikoidaan avoimesti

Muutos alkaa siitä, että sen tarve todetaan. Onnistuneessa muutosprosessissa suunta on selkeä ja yhteisön arvopohja ohjaa strategian tavoin liikettä.

Kävin tänään kuulemassa onnistuneen muutoksen kulmakiviä (koulutus Hyvää Työtä-akatemia ja Paju Consulting), oli kyse sitten yhteisöstä, yksilöstä tai johtajasta. Onnistumisen kulmakivet oli kirjattu näin:

  1. Pidä mieli avoinna
  2. Opettele kuuntelemaan
  3. Opettele olemaan eri mieltä rakentavasti
  4. Opettele ajattelemaan (Esa Saarinen”Parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää”)

Nyt meitä päättäjiä haastetaan miettimään sitä tasetta ja miettimään miten onnistunut rakennemuutos viedään läpi. Julkisen talouden vuotuinen mantra kun on “sopeutus, sopeutus, sopeutus”, mitä jos se nyt olisi “uudistus, uudistus, uudistus”?

Nyt on hyvät neuvot kalliit.

Muutosta pohtien,

Miia Eskelinen-Fingerroos

Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja.

Jaa kirjoitus:

leave a comment