Talo Bahamalta?

Talo Bahamalta?

Muutama päivä sitten istuin kolmatta päivää KYS:n lastenosastolla ja huolehdin pienen poikani terveydentilaa. Aiemmilla kerroilla ollaan käyty vain kääntymässä, mutta nyt jäätiin pidemmäksi aikaa. Muistammehan arvostaa ja kunnioittaa hyvinvointiyhteiskuntamme palveluita päivittäin?

Talo Bahamalta – vai sittenkin Kuopiosta?

Siinä sairaalapedillä istuessa ehti tutustua useiden eri kanavien päiväohjelmiin melko syvällisesti. Yksi hullunkurisimmista oli kyllä Unelmakoti jostain-jostain. Ohjelmassa kanadalainen lapsiperhe etsi turvallista ja mukavaa kotia lapsilleen – Bahamalta. Kriteereinä oli, että lapset piti pystyä jättämään hetkeksi vahtimatta ja saada laatua sekä turvaa elämään.

Siinä mietin äitinä laatua ja turvallisuutta. Mitenkäs turvallinen yhdistelmä ovat uima-allas/meri+laattalattiat, lasinen olohuoneen pöytä, mitenhän mahtaa olla terveyspalveluiden laita, entäs jatkuvasti muuttuva yhteisö ympärillä, saaren huono saavutettavuus…

Ja olin huonossakin tilanteessa mielettömän kiitollinen ja huojentunut siitä hienosta hoidosta ja palveluista, joita hyvinvointiyhteiskuntamme meille tarjoaa. Ylpeä siitä yhteiskunnasta, jota me saamme ylläpitää ja kehittää.

Vetovoimatekijämme eivät häviä kansainvälisessäkään vertailussa

Mietin, että miksi meillä ei ole vastaavaa kodinetsintä -ohjelmaformaattia? Miten moni lapsiperhe löytäisi arvoa arvaamatonta hienosta yhteisöstämme, laadukkaasta hoidosta, jota saa verovaroin. Turvallinen luonto sekä luotettava yhteiskunta, kouluun kävelevät lapset. Selkeät työajat ja lupa lomailla ihan palkan kanssa. Välittämistä lähimmäisestä. Sellaisia arjen tylsiltä vaikuttavia juttuja, joista ei taida saada vetoavaa ohjelmaa, vaikka sisältö on silkkaa timanttia!

Sisälläni läikähti suunnaton onni siitä, että me asumme kaikista maailman paikoista Suomessa, mualiman navalla Kuopiossa. Meillä on täällä hirmuisen hyvä. Suomessa terveydenhuollon henkilökunta ansaitsee kyllä kaiken sen kiitoksen ja arvostuksen, jota vain voimme antaa.

Jotta voimme ylläpitää näitä palveluita, on meidän tärkeää pitää huoli siitä, että emme elä yli varojemme ja osaamme suunnata varamme oikein muuttuvassa maailmassa ja keskittyä oleelliseen sekä kannustaa osallisuuteen. Ei unohdeta, että keskiössä on aina ihminen – katsoi asiaa sitten oikealta tai vasemmalta.

Pojan tutkimukset jatkuvat vielä. Pidetäänhän sormet ristissä 🤞

Miia Eskelinen-Fingerroos

Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja

Jaa kirjoitus:

leave a comment